Tähtiballerina Minna Tervamäki ja suomalaisen flamencon eturivin taitaja Kaari Martin ovat sekoittaneet erilaiset tanssitaustansa ja luoneet Sibeliuksen viulukonserttoon jäntevän ja visuaalisesti vahvan, mutta hieman yksiulotteisen uutuusteoksen On a String.

Ensi-iltayleisö oli haltioissaan kahden voimakkaan näyttämöpersoonan kohtaamisesta ja tähän tunteeseen on helppo yhtyä, suurimmalta osin.

Erika Turusen tummanpuhuvat flamencosävytteiset vaatteet ja Mikko Linnavuoren yksinkertaisen selkeä valaisu nostivat esiintyjät hengästyttävälle tasolle tanssi-ilmaisussaan, mutta liikkeellisesti teos jäi hieman Sibeliuksen mahtavan konserton sävykkyyden jalkoihin. Etenkin konserton toinen osa lipui Leif Segerstamin johtaman Helsingin kaupunginorkesterin ja solistinsa Pekka Kuusiston musiikillisessa fantastisuudessa jättäen tanssijat ja liikkeen varjoonsa.

Teoksen alku- ja etenkin finaaliosuuksien koreografia ja presence, esiintymisen läsnäolo, nostivat tanssin musiikin rinnalle ja teki paljon soitetulle viulukonsertolle kunniaa.

Myös illan alun teokset, Minna Tervamäen ja upean saksofonistin Timo Lassyn viettelyiloittelu It Sax sekä Kaari Martinin liikkeellisesti erittäin mielenkiintoinen Korppi ja Kello, osoittivat tekijöittensä taituruuden ja erityisen musikaalisen tarkkuuden.

Helsingin Sanomat 3.12.2010 Mika Saarelainen

Tähtiballerina Minna Tervamäen ja flamencovirtuoosi Kaari Martinin ensimmäinen yhteisteos On a string on kahden tanssijan visuaalinen ja ilmaisuvoimainen tulkinta Sibeliuksen viulukonsertosta.

Kun valitaan musiikki Sibeliuksen kaltaiselta suurelta mestarilta, ongelmana on, että musiikki helposti jättää tanssin varjoonsa. Teoksen koreografia on hieman lattea ja yksipuolinen, joskin siinä hetkittäin on hienoja visuaalisia kohokohtia. Vaikka koreografia on yhteinen, molemmat tanssijat tuovat teokseen omia finessejään. Martin yhdistelee flamencon temperamenttia nykytanssin herkkyyttä, Tervamäki näyttää korkeita jalannostoja ja klassisen tason varvastanssiosaamista. Syntyy kiinnostavaa kontrastia ja yhteisvaikutusta, ja taiteilijaserkukset ovat kummatkin dramaattisia ja ekspressiivisiä. Katseenvangitsijana ja suurena tulkitsijana on kuitenkin Martin.

Estetiikka rakentuu paljolti Erika Turusen bata de cola -hameille, joissa on pitkät laahukset ja runsaat volangit. Kun tanssijat tulevat dramaattisesti valaistulle näyttämölle ja Tervamäki vetää Martinia laahuksesta, valaistus luo katsojalle näköharhan: kun puvusta näkyy vain sen vaalea yläosa, vaikuttaa siltä kuin Martin vastaan pyristellen lentäisi ilmassa.

Hufvudstadsbladet 5.12.2010 Jenny Jägerhorn

Sibeliuksen viulukonsertto haastaa kaksi kunnianhimoista tanssijaa ylittämään rajoja toinen toisensa osaamista kunnioittaen. Taidokkaat valot hyväilevät liikevirtaa rajaten, peittäen ja poimien esiin. Pimeys on valon odotusta.

Tanssi kuvittaa tutun musiikin uudeksi visuaaliseksi tarinaksi, herättää katsojan. Energia siirtyy näyttämöltä katsomoon. Koreografiassa toistuvat musiikin tunnemyrskyt.

Tanssijat löytävät toisensa, syventävät, täydentävät, kulkevat yhdessä, kannattelevat toisiaan.

Molemmat tanssijat hallitsevat oman osaamisensa ja instrumenttinsa. Antavat parastaan ja yhdessä ovat enemmän. Elävän tanssin voiman kokee kuin perhosen lepatuksen tässä ja nyt.

Tätä on läsnäolon taide.

Hämeen Sanomat 19.4.2012 Maija Paavilainen

Nykytaide yhdistelee surutta erilaisia elementtejä ja etsii uusia tulkintamuotoja. Miksipä siis Suomen Kansallisbaletin tähtiballerina ja flamencon suomalainen uranuurtaja eivät rohkeasti sekoittaisi yhteen omia vahvuuksiaan?

Jean Sibeliuksen viulukonserttoon palmikoitu On a string on Minna Tervamäen ja Kaari Martinin yhteinen teos. Käsien liike saa havahtumaan baletin ja flamencon yhtäläisyyteen. Niin joutsenprinsessa kuin flamencotaituri käyttävät käsiään lapaluista sormenpäihin uskomattomalla herkkyydellä. Baletin ja flamencon nopeat jalkaliikkeet asetettuna vierekkäin osoittavat havainnollisesti, kuinka erilaista taitoa kyseisessä nopeudessa tarvitaan.

On a string on harkittu kudelma valospotteja, varjoja, hulmuavia helmoja ja kahden eri tanssilajin soveltamista. Luovia oivalluksia on useita, joskin myös kummallisia säröjä mahtuu joukkoon. Kokonaisuus osoittaa, että erilaista osaamista voi yhdistää ja etsiä kokonaistaideteosta jumiutumatta tiettyyn genreen.

Tervamäki on pitkine raajoineen rauhallinen ja voimakkaan varma liikkuja. Siro Martin ei pääse näyttämään räjähtävää flamenco- osaamistaan, vaan kääntyy välillä turhaankin sisäänpäin ja pienentää itseään. Koreografisesti teos hyödyntää tanssijoita paljon erikseen. Unison-kohtauksissa on ajoitusongelmia, mutta kohtaus yhdellä hameella sujuu saumattomasti ja viehättävästi.

Aamulehti 28.03.2011 Merja Koskiniemi